Veikko Hirvimäen 2000-luvun veistosten eläimet, shamanistiset taikakalut ja henget ovat kuin tuulahduksia suomalaisuuden juurilta, ajasta jolloin ihminen oli osa luontoa. Veistokset eivät kuitenkaan kiinnity menneeseen, vaan aiheidensa ja visuaalisuutensa kautta ne kommentoivat nykypäivän tilaa sekä tulevaa. Teokset ikään kuin julistavat sellaisia menneisyyden arvoja, joita tulevaisuudessa selvitäksemme tarvitsemme. Hirvimäen veistoksista välittyvä ekologinen pohdinta on viestiltään kirkasta.

Kirjassa esitellään Hirvimäen veistoksia vuosilta 20012015. Artikkeleista vastaa filosofi Tuomas Nevanlinna, joka analysoi veistoksissa esiintyvien eläinhahmojen merkityksiä sekä Hirvimäen henkilöhistoriaan paneutunut kuvataidekriitikko ja kuvataiteilija Hannu Castrén.