Mikäli Henry von Wittenberg olisi sinä päivänä jäänyt kotiinsa hoitelemaan sotkuisia liikeasioitaan tai jos hänen autonsa olisi vastoin kaikkea todennäköisyyttä mennyt matkalla rikki, hän luultavasti olisi yhä elossa. Tietämättään hän oli Sanelman kutsun lisäksi ottanut vastaan kutsun myös Viikatemieheltä, joka kärsivällisesti oli odottanut sopivaa tilaisuutta suorittaakseen velvollisuutensa.

En lainkaan ihmetellyt, että määrätyt ihmiset olivat Henry von Wittenbergin kuolonyönä antaneet toisilleen alibeja varsin anteliaasti. Tapolla oli nimittäin vielä yksi todistaja.

Kuu ja tähdet olivat kelmeässä valossaan todistaneet varjoa, joka oli tapauksen ajaksi tyrmistyneenä nauliutunut paikoilleen. Kun karmea kohtaus oli ohitse, varjo oli ottanut muodon, alkanut elää, sulautunut toisiin varjoihin. Taivaan laella vuodattivat kuu ja tähdet kyyneleitään, mutta ne eivät puhuisi. Kukaan ei puhuisi.