Kun puusta puhutaan, niin se vasta on poekoo, että immeesen piävärkki kaekkeen parraemmassa tappaaksessa on tehty umpikierosta kelohongasta. Puinen polla ee uppoo helepolla vetteen, elikkä puupiällä ee oo hukkumisvuaroo. Immeeset kilipaeloo, elikkä juoksoo toenen toesesa eellä taekka jälessä. Kun kiliparata sattuu mänemään vetisellä suolla, missä on pitkospuut, niin säehkysiärinen vaahtihirmu suattaa polokasta jumpojuoksijan suon silimään, elikkä hetteeseen. Vuan aata armias, jos jumpolla on puupiä, niin veekko poksahtaa niin kun korkki pinnalle ja naaroo hekottelloo. Voe tokkiisa, kyllä on heleppoo olla kylähullu umpikiero honkapiä. Hulluuven piähän voep tehä, mitteepä millonnii piähän leemahtaa. Kun leemahtaa, niin leemaaksen jäläkeen paakahtaa. Jos likellä leemahtaa, niin paakaas on paakaasten paakaas.  

Lopuks sanon! Jos ja kun ja varmasti riijellään, niin riijellään sovinnossa. Kuunnellaan mittee toenen huasteloo. Liekkö kukkaan meestä kaekissa asioessa oekeessa. Minä oon monasti viärässä, kun oon savolaenen viäräleoka. Jos immeesellä on äkkiviärä leoka, niin voepko semmoselta oottoo suoroo puhetta? Kun savolaenen huastaa, niin silloen on kuuntelijalla vastuu. Kun ollaan vuorottaen oekeessa ja viärässä, niin ollaan niin reelusti, että toenen äkkee, että asia on, taekka ee oo. Puretaan kuormat muahan kun puhellaan ja otetaan toesen kuormasta kivet poekkeen. Jaettu ilo on parraen ilo. 

Toivon äänikirjan kuuntelijoille mukavia kuunteluhetkiä!   Valde Aho