Vuosikymmeniä sitten edesmennyt isäni purki vanhan ränsistyneen rantasaunan, jonka hirsistä hän teki lapsuuskotini. Eräässä hirressä oli vanha palokärjenkolo saunatontun asunto. Saunatonttu ei poistunut asunnostaan silloinkaan, kun hirsiä tuvan paikalle ajettiin. Näin ollen tuvan valmistuttua tontusta tuli kotimme kotitonttu, joka tarkoin seuraili talonväen puuhia. Tontun uusi asunto oli tuvan ullakolla ja yönsä tonttu nukkui kaivautumalla ullakolle eristeeksi kannetun muurahaispesän sisään.  Me talonväki emme tienneet, että tontun mukana oli tullut myös saunasirkka, joka soitteli vihertävällä viulullaan säveliä heille, joilla olivat satuiset korvat kuulla niitä.