Istuin saunan edustalla ja hengitin saunan piipusta laskeutuvaa koivupuun savua. Monia saunan savuja olen hengitellyt, mutta on se vain tukka harmaaksi mennytkin. Lapsuusaikaisen savusaunan seinät olivat noen mustaamia ja saunan lämmitys oli taitoa vaativa tehtävä. Ellei häkälöylyjä lyöty oikeaoppisesti, saatiin kylpeä silmiä kirvelevässä kitkussa. Sauna on suomalaisen peruselementti. Saunassa voi kokea täydellistä rakkautta, esimerkiksi silloin, kun istuu oman elämän-sulostuttajansa kanssa lauteilla. Hyvä vaimo osaa antaa vastarakkautta, etenkin silloin, kun hän rauduskoivusta tehdyllä vastalla hutkii rakkaintaan. Joskus lapsuudessani edesmennyt isäni saattoi kysäistä savolaisvoittoisesti minulta pojanmulkeroltaan: - Tiijätkö sinä poeka, että tiällä saanassa asustelloo saanatonttu, ja sillä on soettokunta saananlaateihin alla. Esmerkiks joolun aekaan saanasirkat soetteloo joolulaaluja ja tonttu laaleloo saanasirkan viulun tahissa. 

Tälläkin hetkellä aurinkoisena maaliskuun aamuna elän uudelleen aikoja, joita olen viettänyt. Ehkä vielä koen uuden ainutkertaisen saunaillan, jolloin saan tuntea nahkassani, kuinka tulinen hönkä saunan seiniä kiertää ja ihoni hikiseksi saa. 

Toivon äänikirjan kuuntelijoille mukavia kuunteluhetkiä.