Se oli todella tapahtunut tänä kesänä, Sauli muistutti itseään. Sinertävät, paisuneet ruumiit, ja kuitenkin hän oli nähnyt heissä tutut piirteet. Hänen oli ollut vaikea päättää sopivaa muistovärssyä kukkavihkoon. Jokainen kaunis lause vaihtui kuvitelmissa tummanvihreän veden ja kauhun täyttämäksi huudoksi, jota hänen vanhempansa äänettöminä esittivät.

Hyvä on nukkua haudan lepoon, rauhaan. Siirtyä rantaan tyyneen, lauhaan, kun ilta pilvet jo ruskottaa.

Hyvä on hukkua veteen hyiseen. Mädätä rantaan, kiertoon ikuiseen, kun laineet sydämen tukehduttaa. 

Vuodet tekivät päivän on Lindgrenin esikoisromaani. Se on tarina perheenisän unelmista ja ahdistuksesta - kuinka ajatukset ja teot sekoittuvat, hämärtyvät ja riitautuvat. Jokapäiväisen elämän täyttää kauhu, joka kuristaa ja ravistaa pois kaiken tutun ja turvallisen.