Saksofonisti-huilisti Juhani Aaltonen (s. 1935) on käynyt läpi pitkän taipaleen sotalapsesta kaikkien kunnioittamaksi muusikoksi, joka on säilyttänyt nöyryytensä ja vilpittömyytensä vaikeuksienkin keskellä.

Hannu Luntiala tavoittaa Aaltosen elämää ja musiikkia käsittelevässä kirjassaan Jazzia Jumalan armosta Junnun ihmisyyden kaikessa syvyydessään. Teos käy kohteensa viitoittamassa vapaassa hengessä läpi Aaltosen kasvun kymenlaaksolaisesta tanssimuusikosta ja sahatyöläisestä Sibelius-Akatemiaan ja pääkaupungin moderneihin jazzvirtauksiin, jotka mullistivat nuoren puhallintaiteilijan taidekäsityksen.

Viisikymppisenä Juhani Aaltonen koki vakavan henkisen kriisin, jonka seurauksena hän löysi vuosikymmenten mittaan yhä syvenneen henkilökohtaisen uskon. Vaikka Junnu välttää korostamasta hengellisyyttään silloin, kun kanssaihminen ei sitä toivo, tämä erottamaton osa hänen ihmisyydestään kuuluu joka tahdissa ja joka sävelellä.