Reino Seppäsen esikoisromaani on karjalainen rapsodia sodanjälkeisestä pienestä hämäläiskylästä. Kylästä, jonka rikkaus ei ollut kauneudessa, historiallisissa arvoissa tai siellä syntyneissä neroissa, vaan sen kiehtovissa asukkaissa ja aikanaan niin perin omaperäisessä elämässä.  Kirja on fiktiivinen kertomus siirtokarjalaisten juurtumisesta uuteen kotipaikkaan ja samalla sielunmessu yhden alueellisen kulttuurin, kannakselaisuuden, katoamiselle. Hämäläinen kylä ja karjalaisuus on osa suomalaista menestystarinaa, jossa maakuntien erityispiirteet ja ominaisuudet hioivat toistensa särmät.  Romaani on osaltaan kuvaus sodanjälkeistä asuttamisesta. Se on kertomus suurista ikäluokista, jopa ahneiksi kutsutuista. Kerronnan taso on kehittyvän lapsen ja nuorukaisen, Juhanin, näkökulma.  Kirja on myös estotonta ilottelua ihmisen seksuaalisuudella ja Juhanin kehittymisellä mieheksi.