Elämäkerta Maria Jotunista (1880-1943) on hänen pojanpoikansa, valtionarkistonhoitaja emeritus, professori Kari Tarkiaisen käsialaa. Sen tarkoituksena on kuvata klassikkokirjailijan elämää ja tuotantoa uudesta näkökulmasta, joka perustuu paitsi lähilukuun myös suvussa kulkeneeseen perinteeseen. 

Elämäkerta rakentuu kronologisesti kirjailijan elämää ja teoksia koskevista huomioista. Teosten analyysissä kirjoittaja käyttää henkilöhistoriallista, vertailevaa sekä tekstilähtöistä tulkintaa rinnakkain. Tuotannon niukkaa oheismateriaalia täydentää Marian aviomiehen, professori Viljo Tarkiaisen systemaattisesti tekemien laajojen, nykyään jo arkistoitujen muistiinpanojen sarja. 

Elämänriemu ja komiikan taju olivat Maria Jotunin savolaisia synnyinlahjoja. Harvinaisen ilon ja huumorin rinnalla hänen henkilökuvassaan näkyy myös arvoituksellisia varjoja. Tämä kaksijakoisuus on yksi niitä tekijöitä, jotka vetävät lukijoita puoleensa aikakaudesta riippumatta. Maria Jotuni kirjoitti teoksensa älykkäille lukijoille, jotka osaavat nähdä pinnan alle.

Maria Jotuni esiintyy uudessa teoksessa aviomiehensä ja auttajansa mutta myös kiusaajansa kanssa samassa kuvassa. Viljo Tarkiaisen osuus Marian tuotantoon on suurempi kuin on yleensä ajateltu. Avioparin hehkuva viha-rakkaussuhde on yksi Maria Jotunin teosten avaimia, eikä sitä millään voi sulkea pois hänen elämänsä ja luovuutensa historiasta. Uutta on teoksessa myös Maria Jotunin perusteettoman mustasukkaisuuden analyysi. 

Erityisesti kirja keskittyy Jotunin suuren romaanin, Huojuvan talon, ongelmaan. Tulkinta lähtee teoksen käsikirjoituksen pitkien vaiheiden analyysista. Yksi tuloksista on, että luemme itse asiassa tämän romaanin raakakäsikirjoitusta. Toinen havainto koskee 1920-luvun Dostojevski-suomennosten suurta vaikutusta Jotuniin. 

Maria Jotuni oli puhdas darwinisti, toissa vuosisadan alun kasvatti, joka luki paljon ulkomaista kirjallisuutta ihastuen Knut Hamsunin vapauden julistukseen ja Peter Altenbergin sähkösanomatyyliin. Hänen kestävimmät tuloksensa ovat novelleja, ja hänen suositut näytelmänsäkin ovat eräänlaista novellien visualisointia. Huojuvan talon lisäksi hänen pääteoksiaan ovat aforismit, joiden musta kristalli säihkyy vieläkin houkuttelevana. Mietteet ovat eräänlainen päiväkirja, joka heijastaa Maria Jotunin filosofiaa ja maailmankatsomusta.

Syvimmälle Jotuni kuitenkin porautui naisen psyykeen. Hänen monet loistavat naishahmonsa ovat osa feminismin ja Suomen naisasialiikkeen historiaa.

Kari Tarkiaisen kirjoittama elämäkerta kytkee Maria Jotunin vankasti aikaansa ja perhetaustaansa sekä kokoaa sirpaleisen ja ristiriitaisen Jotuni-kuvan psykologisesti uskottavaksi kokonaisuudeksi. Teos puolustaa paikkaansa varhaisempien elämäkertojen rinnalla myös tyylinsä vuoksi. Pojanpoika on kuvannut hienovaraisesti, mutta samalla rehellisesti ja kauniisti, hyvin moniulotteisen ja epätavallisen naisen luovuutta. Elämäkerran sivuilla heijastelee paikoin aivan jotunilainen elämäntunne, kirjailijan omilla sanoilla vain ymmärrys ja hymy.

Teos ilmestyy lokakuun lopulla 2013.