Tämä on kertomus Annan ja Gustafin pojista Benediktuksesta (s.1680) ja Sigfridistä (s.1683) ja heidän jälkeläisistään.

Olin katsellut sukukirjoja, nimiä, syntymä- ja kuolinpäiviä, käräjäjuttuja ? kunnes henkilöt alkoivat kertoa minulle tarinaansa vihasta, rakkaudesta, katkeruudesta, anteeksiannosta, surusta, mutta myös lohdutuksesta. 
Joskus kuuntelin metsää, katselin syrjästä ihmisen vaellusta ? 

Tottako? Kyllä.
Taruako? Sitäkin, mutta elämän tunnot jokaiselle totta.

Istumme esivanhempieni, Kreetan ja Juhon, aitan portailla, minä Sigfridin lähtöä oleva Anneli ja puolisoni, Benediktuksen sukupuusta versonut, Matti.