Syömishäiriöt koetaan yhä usein vain marginaalisen ihmisryhmän ongelmaksi. Syömishäiriöt ovat kuitenkin eräs yleisimmistä ja vakavimmista tyttöjen ja nuorten naisten terveysongelmista.

Syömishäiriöstä itsekin kärsinyt kirjailija pohtii humaanilla otteella sairauden syitä ja sen ehkäisyä. Asiaa lähestytään syömishäiriön läpikäyneiden autenttisten kertomusten kautta, ja lisäksi teemaa tarkastellaan yhteiskunnallisista ja kulttuurisista näkökulmista.

Keskeiseksi kirjassa nousee ns. ihanuusteoria, jonka mukaan syömishäiriöiden taustalla on ihanuusvaje. Kyse on ennen muuta itsetunnosta ja minäkuvasta: Ihanaksi voidaan kasvaa ja kasvattaa. Ihanaksi voidaan myös oppia ja opetella.

Syömishäiriöisen elämän ohjaksissa on aina sairaus, ei ihminen. Syömishäiriöiset ovat routaisen maan lapsia. He kaipaavat valoa ja lämpöä mutta ovat sisältä jäässä.