Tatu Vaaskiven (1922-1942) kirja Huomispäivän varjo - Länsimaiden tragedia on toinen osa länsimaisen kulttuurin kritiikistä, jonka hän kirjoitti 1930-luvun lopulla. Huomispäivän varjo on nuoren, lahjakkaan ja intomielisen ihmisen analyysi viime vuosisadan alun Euroopasta ja eurooppalaisesta elämästä, yhteiskunnallisesta, aatteellisesta ja taiteellisesta murroksesta. Takana on ensimmäinen maailmansota ja arvonsa hukannut 1920-luku. Menossa on 30-luvun kaoottinen uuden Euroopan synty. Uudesta sodasta ei vielä puhuta, mutta idän ja lännen vastakkainasettelusta kyllä.

Vaaskivi ei tapansa mukaan pysy vain Euroopassa eikä vain omassa ajassaan. Hän vyöryttää laajan lukeneisuutensa turvin länsimaisen tragedian aineksia menneistä ajoista ja menneistä kulttuureista lähtien.

Tämän kuten edellisenkin kirjani painopiste ei lainkaan ole asioiden ja ilmiöiden tieteellisessä kritiikissä, vaan mahdollisimman laajassa, mahdollisimman rikkaassa ja avarassa parhaillaan elettävän eurooppalaisen kulttuurikriisin kuvassa. Vaistojen kapina ja Huomispäivän varjo muodostavat tässä suhteessa kokonaisuuden, jonka osat - niin erilaisilta kuin ne tuntuvatkin - tukevat toisiaan.